Skip to main content

Henkilöstöpäällikkö "työssäoppimassa"

Julkaistu
24 toukokuuta 2016 23:00

Aloitin henkilöstöpäällikkönä Securitaksella syksyllä 2015. Minulle on ollut alusta asti selvää, että haluan tutustua työntekijöidemme työhön mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla – kokeilemalla itse heidän työtään. Koska en omaa aiempaa kokemusta turvallisuusalalta, oli minun ensin kouluttauduttava.

Kun vartijakortti oli vihdoin taskussa ja varusteet hankittu varusvarastolta, sovittiin vuoro Espooseen eräälle huhtikuiselle torstaiyölle - jännittävää! Kanssani vuoroa lähti tekemään työsuojeluvaltuutettumme Klaus sekä vuorossa oleva Harri. Harrin ilmeestä päättelin, että tieto vieraista takapenkillä seuraavan 12 tunnin aikana tuli yllätyksenä.

Pitkä kohdelista kädessä pääsimme matkaan ilta seitsemän kieppeillä; toimistoja, autokauppoja, kaupungin rakennuksia, pieniä ostoskeskuksia, kauppoja, A, B ja C kierroksia, kiinteistöjen sulkuja jne.. Ja huomaamatta olikin kulunut useampi tunti käydessämme läpi kohteita. Ilma oli vaihdellut hurjasta sateesta, märkään ja leutoon loppukevään yöhön.  Sain kuulla mielenkiintoisia tarinoita vartijan työstä sekä kohteista, joita kiersimme. Harrillakin on työuraa jo 17 vuoden ajalta Securitakselta, joten todellisen konkarin matkaan olin päässyt

Puolen yön jälkeen tarkistelin kohdeluetteloamme, jolloin takanamme oli jo kymmeniä käyntejä. Totesimme että olimme aikataulussa. Näin ensikertalaiselle näyttivät rappukäytävät, kellarit, toimistot ja rakennukset kaikki samanlaisilta ja olikin vaikeuksia muistaa mihin suuntaa piti kävellä tai mistä ottaa ”tagi”, vaikka kyseessä saattoi olla jo toinen käynti samassa kohteessa! Pää on pahemmin pyörällä kuin Linnanmäellä konsanaan. 

Kokonaisuutena kävelimme n. 15 km yön aikana, autolla kilometrejä kertyi 130. Kaikki käynnit saimme tehtyä. Yhtään hälytystä ei tullut yön aikana ja kaikki sujui muutenkin ilman ylimääräisiä kommelluksia.

Itselleni kokemus oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja opettava, joten sovinkin jo seuraavasta vuorosta mahdollisesti johonkin toiseen yksikköön kesän aikana. Ilmeisesti innostukseni tasosta johtuen, ei väsymyskään päässyt kummemmin yllättämään ja jaksoin helposti pysytellä hereillä aamuun saakka.

Aamun kruunasi ehdottomasti upea auringonnousu, jota ehdimme hetken aikaa ihailla merenrannalla; erään kohteemme rantakalliolla.

Katja