Tässä esittäytyy Kristiina Turusta. Olen todella pitkänmatkan vartija - jo vuodesta 1988, eli ajalta jolloin meidän osaavaa nuorta polvea vasta suunniteltiin maailmaan. Ajalta jolloin tekniikka on ottanut aimo harppauksen siihen, mitä se nyt parhaimmillaan on. Ja ajalta joka muistetaan vaikeana lama-aikana, jota ei mainitsematta voida ohittaa. Sen verran tuo aika on meidän alaamme vaikuttanut, hyvässä ja pahassa.
Työni Securitaksella onkin ollut varsinainen näköalapaikka. Kun maailma muuttuu ja kehittyy niinkin nopeassa ajassa, kuin mitä urani aikana olen nähnyt, on välillä ihan hankala pysyä edes perässä. Jos ennen vartijalla käsitettiin tehtaan portilla istuvaa, viittä vaille eläkkeellä olevaa harmaapartaista miestä, niin katsopa vain nykyisten toimitalojen auloissa istuvia kaunottaria - ei voisi enemmän olla kaukana toisistaan. Ja kuitenkin kyseessä on kokolailla sama työ. Turvallisuustyö.
Ja mitä minuun tulee, työnkuvani ovat olleet niin laidasta laitaan, kuin mitä yhden talon töissä vain voi olla. Olen istunut tehtaiden porteilla, väijynyt myymälöissä, kiertänyt kerrostaloalueilla patikassa, kuljettanut rahapusseja yösäilöön ja niin - piirivartioinut. Öisin. Sehän se minun suuri rakkauteni on. Se ja sen tuomat haasteet - kun yöt eivät koskaan ole veljiä keskenään, vaan jokainen yö on aina erilainen. On kiireisiä öitä, niin ettei ehdi kahvia kuumana sanomaan, kun se on jo juotu. Ja on öitä, kun tuntuu että kaupungissa ei minun lisäkseni ole ensimmäistäkään elävää olentoa. Kun on niin hiljaista, että melkein pelottaa.
Iän ja kaiken saamani kokemuksen jälkeen, olen myös enenevässä määrin ollut kiinnostunut semmoisistakin asioista kuin työsuojelu ja ay-toiminta. Tällä hetkellä olen alueemme luottamusmies ja työsuojeluasiamies. Omine haasteineen nämäkin tehtävät antavat taas uudenlaista sisältöä omaan työhöni ja osaamiseeni.
Oikeastaan koko edeltävän kirjoitukseni voisi kiteyttää seuraavin sanoin: Kohta 30 vuotta oppisopimuksella.
Kristiina
