Näköalapaikalla -blogi

Kuukausittain päivittyvässä blogissa työntekijämme kertovat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan omasta työstään Securitaksella.

PALVELUKESKUSPÄIVYSTÄJÄ LUURIN PÄÄSSÄ

Roolini muuttuu joka puhelun aikana. Voin toimia muutaman minuutin sisällä itsepalveluhotellin reseptionistina taikka kiireellisen hälytyksen välittäjänä.

Vastaan puhelimeen hotellin nimellä. Asiakas puhuu englantia ja minun täytyy selvittää missä hän on ja mihin hän tarvitsee apuani. Itsepalveluhotellin avainkoodi ei toimi hetkellisen järjestelmävirheen takia. Palvelen asiakasta kuin hän seisoisi edessäni hotellin aulassa, ulkomailta opittu "small talk" avittaa minua tässä. Malttamatonta asiakasta saa hieman rauhoitettua kun kerron, että meinasin tänään itsekin liukastua tullessani töihin. Vertaistuki auttaa kylmässä ja pimeässä värjöttelevää turistia. Koodin korjaukseen menee vain hetki. Asiakas on lämmennyt jo ainakin mieleltään sen verran, että pahoittelee aiempaa kovasanaisuuttaan ja kiittää minua. Lopuksi vitsailemme yhdessä Suomen sään "pimeälle ja kylmälle" maineelle. Seuraavan keikan napatessani huomaan, että edellisen asiakkaan kiitokset hymyilyttävät vielä. Vakavaa vesivahinkoa, ovenavausta ja kiinteistöhälytystä lähden välittämään ripeästi, mutta hyvillä mielin.

Monen muun Securitaslaisen tapaan olen aloittanut yrityksessä kesätyöntekijänä, melkein neljä vuotta sitten. Uuden tuttavuuden tavatessa, saan selitettyä ammattini helpoiten seuraavasti: "puhun puhelimessa". Asiaan sisältyy kuitenkin paljon muuta. Parhaimmillaan päivääni kuuluu yhdeksän tietokonenäyttöä, kolme näppäimistöä ja hiirtä, kymmeniä raportointijärjestelmiä, kameraohjelmia ja asiakaslinjoja.

Palvelukeskuspäivystäjän ammattiin annetaan päälle kuukauden koulutus. Kouluttajan sanavalmista dialogia kuunnellaan muutaman vuoron ajan, jonka jälkeen laitetaan oppilas mikin päähän. Untuvikoille sekä vanhemmillekin työntekijöille mykistysnappi ja avuliaat kollegat ovat korvaamaton apu. Viimeistään yövuorossa täällä oppii tähdellisimmän, eli jämäkkyyden. Päätöksiä on tehtävä itse ja ymmärrettävä, että olet yhden kollegasi kanssa vastuussa siitä, miten asiat hoituvat. Tätä työtä ei opi kuin tekemällä.

Aivot ovat töissä päivävuorolaisen tapauksessa 11–12 tuntia. Päivystäjän on totuttava tekemään montaa asiaa kerrallaan, mutta paneutuen jokaiseen keikkaan kunnolla. Onnekseni minut on siunattu mahtavalla työtiimillä. Tuimankin hetken ravistellessa, työtoverit noteeraavat heti miltä minusta tuntuu. Puhumattakaan yksikkömme omasta it-tuesta, jonka saan heti tarvittaessa seinän takaa.

Kiinteistöviat, ovenavaukset ja yleinen raportointi ovat suuria työllistäjiämme. Tulkkaamme ja arvioimme asiakkaan tarpeet, minimoimme päivystykseen menevät tehtävät sekä huollon kuormituksen. Vaikka emme ole varsinaisesti ihmisten terveydestä vastuussa, olemme neuvokkaan toiminnan tuloksena suurien kiinteistövahinkojen lisäksi pelastaneet jopa henkiä. Vaalin näitä tilanteita suuresti. Olemme silloin olleet kenttätyöntekijöiden kanssa juuri niitä jotka välittää, kun joltain muulta on mennyt hätätilanne ohi.

Christina